Paloturvallisuuskoulutus 8.-luokkalaisille

Meidän koulullamme kävi kaksi paloturvallisuuskouluttajaa. Paula Luuri ja Taina Halttunen kertoivat tuhopoltoista, isoista paloista, hukkumisista heikoilla jäillä ja päivässä tapahtuvista onnettomuuksista. Meille myös opetettiin paloturvallisuutta ja palon sammuttamista.

1. Missä olette opiskelleet ja mitä kouluja olette käyneet, jotta olette päässeet näihin palohommiin?

  • Meillä molemmilla on vapaapalokunta tausta. Paulalla on myös turvallisuusalan tradenomitutkinto (ammattikorkeakoulun tutkinto, jossa käydään erilaisia turvallisuuden osa-alueita) ja Tainalla lähi- ja ensihoitajan tutkinto, turva-alan perustutkinto sekä sairaanhoitajan tutkinto.

2. Minkälaisia työpäivät ovat?

  • Paula: – Normaalit arkipäivät, tulemme aamulla ja lähdemme illalla. Työpäivät vaihtelevat tosi paljon. Joskus voi olla koko päivän koulutus tai voimme olla vetämässä nou hätä -koulutuksia eri kouluilla. Paljon erilaisia kohderyhmiä ja koulutuksia. Emme tee ilta- tai viikonlopputöitä, koska ne vuorot kuuluvat vapaapalokunnalle.

3. Mikä on vaikeinta työssänne?

  • Taina: – Ei oikeastaan ole mitään kauhean vaikeata, mutta meillä on hirveästi erilaisia kohderyhmiä, joille me pidämme näitä koulutuksia. Se on vaikeinta, mutta se on myös kaikista mielenkiintoisinta tässä työssä. Eli mitä haastavampi kohderyhmä, niin sitä enemmän me joudumme muokkaamaan koulutusta heille sopivaksi. Se on haastavaa, mutta sitten kun se on haastavaa ja vaikeata, niin se on myös tosi kivaa tehdä, sillä se haastaa omaa aivokapasiteettia.
  • Paula: – Pieniä haasteita tuo joka päivä nämä tällaiset tekniset laitteet, jotka eivät aina pelitä. Ei laitoksella mutta kouluissa ja muuallaa. Muttei mitään suurempaa.

4. Mikä on parasta työssänne?

  • Paula: – Se että jokainen päivä on erilainen ja että pääsee kouluttamaan erilaisia ihmisiä. Eli ei ole mitään sellaista, että istutaan koneella 8-16 joka päivä. Pääsee liikkumaan, pääsee tapaamaan ihmisiä ja tosiaan saa sitä tietoa eteenpäin niin, että se ehkä auttaa ihmisiä, joille puhutaan. He oppivat siitä jotain ja heille tulee turvallisempi olo.
  • Taina: – Minä sanoisin, että se on se työn paras, että opetamme työksi ja esiinnymme siellä työksemme. No se, mikä tekee siitä tosi hauskaa ja kivaa on se, että on ihmisten kanssa töissä.

5. Minkälaisia teidän kolleganne ovat?

  • Paula: – Meillä on entisiä hätäkeskuspäivystäjiä ja entisiä palomiehiä kollegoina eli meillä on sellainen ihan mukava kirjava sakki. Jokaisella on omat vahvuusalueet ja näin, mutta meillä on tosi mukava tiimihenki ja me teemme tosi mielellään yhdessä töitä. Me olemme semmoinen porukka. Mutta siis erilaisia koulutuksia ja erilaisia taustoja, mikä taas tuo rikkautta meidän työhömme. Tosi mukavia, ihania työkavereita.
  • Taina: – Sen lisäksihän meillä toimii kollegoina myös paloesimiehiä, palomestareita, palotarkastajia, eli me teemme töitä koko talon ammattiryhmien kanssa, jotka osallistuvat turvallisuusviestintään myös. Siis pelkästään turvallisuuskouluttajat ei kouluta, vaan meillä tehdään kaikkien kanssa erilaisia turvallisuustapahtumia.

6. Miksi halusitte juuri tähän työhön?

  • Taina: – Kuten joku joskus sanoo, että harrastuksesta ammattiin. Niin mä luulen, että näin päin on tapahtunut, sillä 11-vuotiaana palokunnassa aloittaneena on sitten eri mutkien kautta ajautunut työhön pelastuslaitokselle tekemään sitä samaa asiaa, mitä viikonloppuisin ja iltaisin harrastaa.
  • Paula: – Minulla oli ehkä kanssa tällainen vahingossa ja puolivahingossa. Olin vartija ennen kuin minusta tuli turvallisuuskouluttaja. Minulla oli huono päivä töissä ja hain kouluun ihan ekstempore. Pääsin sisään sinne Aurajoen kouluun, mutta siellä en tiennyt vieläkään, mitä haluan tehdä.  Mutta pidin sitten turvallisuuspäivää Hyvinkäällä ja siellä minulle tuli sellainen älynväläys, että hei. Ne ihmiset oppivat, että savu tappaa, eli saatoin pelastaa ihmishenkiä vain sillä, että kerroin niille, että savu tappaa ja että älkää menkö savuiseen tilaan. Siitä minulle tuli sellainen ahaa-elämys, että kyllä minä voisin tätä tehdä, kertoa ihmisille, miten ennaltaehkäistään onnettomuuksia ja miten toimia hätätilanteessa.

Teksti: Jenni Liimatta, Miko Simpura ja Nika Gulevich 8B